´Reader´s Block´ ja kuinka pääsin siitä

 

Viime vuonna luin. Luin pitkästä aikaa.  Luin oikeasti, kunnolla, kaiken aikaa ja olan takaa. Vuosi 2019 oli oikea lukuvuosi. ”Writer´s block” on monelle tuttu vakuumitila. Onnekseni en työssäni ole vuosiin sillä tavalla juuttunut – se on se umpikujan kaltainen tila, jossa ei saa synny tekstiä, ei pysty kirjoittamaan ajatuksiaan ja muistiinpanojaan sujuvaksi tekstiksi. Ai tuska!

Sen sijaan minullapa oli vuosien mittainen ”reader´s block”.  Termin saimme keskustelussa esiin kun viikko sitten erään kaunokirjallisuudessa syvällisesti kiinni olevan kirjastonhoitajan kanssa keskustellessamme. Kerroin onnellisesta lukuvuodesta, johon onnistuin hyppäämään monen vuoden lukukyvyttömyyden jälkeen. Sen tyhjyyden. Olimme varmoja, että keksimme termin, mutta ehei. Se, ja siten myös luku-umpikujaa, esiintyy ainakin Yhdysvalloissa. Mutta mitäpä siellä ei olisi. Siellä on aivan kaikkea, mitä ei voinut kuvitella olevankaan, m.o.t.

Ei suju.

Oli se melkoista, se luku-umpikuja. Tartuin kirjoihin, yhteen toisensa jälkeen, taas ja taas, mutta silmät ei pysyneet rivillä tai ajatus harhaili ties missä. Tai kirja oli vaan tosi huono. Kaikki oli. Ihmettelin mitä kustantamoissa nykyisin oikein tehdään, kun kaunokirjallisuus on pitkästyttävää, ei herätä kiinnostusta vaikka yritän, mitätöntä.

Näen että luettujen vihossani on esim. vuonna 2017 kyllä nimekkeitä, mutta minkäänlaista mielikuvaa niistä ei ole. Toi jäi kesken, toi jäi, toi ja toi, toi,toi..  Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista pidin, sen kuvauksesta, rakenteesta, ilmaisusta, ja sain sen luettua, mutta ei se ajatus siinäkään pysynyt kaiken aikaa samassa kohdassa kuin silmät.

Valohevosia. Sammakon lumoushaju.

Vuosi sitten joulun alla kävin perinteisellä lepäilyvisiitillä ystäväni luona Tampereella. Kävelimme kaupungilla, pistäydyimme jossain galleriassa, katselimme Hämeenkadun yllä ylpeinä pysytteleviä valotähtiä ja valohevosia, eteenpäin kulkevaa ihmispaljoutta, valoisia ikkunoita täynnä tavaraa ja kauniita asetelmia. Ja kävimme kirjakaupassa kuten tähän teemapäivään kuuluu.

Missään muussa kirjakaupassa ei ole sitä kirjantuoksua kuin on turkulaisessa

20200106_210415
Katselin ale-koreja Sammakon kirjakaupan ulkopuolella. ”Kirjat on vaarallisia”, sanoi joku mies ja selaili vieressä. ”Niin on”, sanoin ja menin sisään vaikken aikonut.

Sammakon kirjakaupassa Kauppiaskadulla. Vaikka ei ollenkaan aio ostaa mitään, vaikka sitä menee sisään vain lämmitelläkseen, kun bussin tuloon on ikävästi aikaa ja on kylmä, niin sitten ostaa kuitenkin. Edellispäivänä kävi niin, ostin kolme kirjaa ja kortin. Ei sille voi mitään. Sammakon kirjakaupassa on vastustamaton, ihana kirjantuoksu. Niillä on siellä jotain taikuustuoksua, jotain lumokirjaparfyymiä, joka tyhjentää ostamattomuusaikeet päästä.

Välttämättä en aina kirjakaupasta osta, mutta nyt, kun olin siellä Tampereella vuosi sitten, ostin. Ostin Mia Kankimäen Yönaiset (Naiset joita ajattelen öisin, 2018). Se oli juuri ilmestynyt ja koska pidin todella paljon hänen Kioto-esikoisteoksestaan, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013), odotin uuden kirjan avaamista. Tuona vuonna en tainnut juuri muuta saada luettuakaan.

20200106_212047
Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013)

Aloitin Yönaiset heti bussissa matkalla kotiin, ajoin lukemiseen keskittyneenä ohi pysäkkini, luin kävellessäni pihaan ja luin takki päällä aamuun saakka, yhtä soittoa loppuun.

No enpä. Tartuin kirjaan viikon kuluttua, kun olin ensin nukkunut väsymyksiä pois.

Gustav Sandgren, Janne-kissan joulu (1967). Johon tiivistyy joulun se ihanuus, että saa uuden kirjan. Tässä tapauksessa olin 8-vuotias.
Kirja, johon tiivistyy joulun se ihanuus, että saa uuden kirjan. Tässä tapauksessa olin 8-vuotias.

Ja sitten vasta oli se täydellisyys. Aivan kuten lapsena ja teininä, kun joulun paketeista tuli uusi yöpuku, suklaita, villasukat ja kirjoja. Kun oli sänkyyn pedattuna puhtaat lakanat ja oli syöty hyvää ruokaa, oli ihanuutta vetäytyä lukemaan. Janne-kissan joulu (Gustav Sandgren, julk. 1967, luettu jouluna 1968) on kirja, johon nuo tunnelmat oikein tiivistyvät.

 

Matkustuslupa

En ollut lähdössä mihinkään erityisesti, siitä ei ollut kysymys.

Pelaa niillä korteilla jotka saat. Sairaudet ja heikkoudet ovat materiaalia.

Jatka töitä.

Jatka.”      (Naiset joita ajattelen öisin, (s. 426)

”Jos kohtaat hirvittäviä menetyksiä, jatka silti.” (s. 350)                                                           ”Jos tiedät mitä haluat tehdä, tee se.

Merkitse kaikkeen ylpeästi suurin  kirjaimin: m i n ä   t e i n   t ä m ä n.

Kuvissa katso suoraan kameraan. Ole vilpitön, tyyni, itsevarma ja ihana. ” (s. 337)

”Jos haluat tehdä jotain, pystyt sen tekemään. Kysymys kuuluu: haluatko?” (s.284) ”Matkustuslupa: Kysy itseltäsi haluatko matkustaa. Jos haluat, myönnä lupa.” (s. 296)

 

Tai tietenkin olin lähdössä. Olin matkalla seuraavaan vaiheeseen. Elossa, siis liikkeellä. Kysy itseltäsi haluatko elää.

Mia Kankimäki hakee ja myöntää tarvittavat luvat ja kirjoittaa hauskan ja innostavan kirjan, joka palauttaa lukuhalut.

Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (2018). Katso kohti valokuvassa.
Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (2018). Katso kohti valokuvassa.

Ihan sama

Loppujen lopuksi minulle on sama kuka on kirjoittaja. Elämäkertomukset voivat olla ja ovatkin kiinnostavia, mutta luen ne sitten erikseen. Ei kiinnosta lukea kaunokirjallisuutta ja kirjoittajan vaiheita rinnakkain. Kirjan voisi lukea peittämällä tekijätiedot. On se vähän vaikeaa järjestää, jos itse hakee luettavaa kirjastosta tai ostaa kaupasta, mutta, no, joskus nyt kumminkin mietin sitä.

Kankimäki aloittaa laajasti Karen Blixenillä, jonka reittejä hän kulkee savannilla. Blixen on minulle liian pliisu, mutta Kankimäki ei. Kirjan ideana on kertoa hänen huomionsa herättäneistä naisista, jotka ovat häntä innostaneet ja näköjään rohkaisseetkin, naisista, jotka tekivät mitä halusivat, ja olivat määrätietoisia, esimerkiksi 1800-luvulla, jolloin on ollult melko hankalaa olla nainen.

Kankimäki on hauska. Hän yhdistää korkeaa ja matalaa, juhlavaa ja arkista, hän kuvaa lumoutumista ja pysyttelemistä vaikutelmissa ja tunnelmissa paremmin kuin ehkä kukaan.  Kukaan muu ei kuvaile niin taidokkaasti eläytymistä. Tai ainakaan kukaan, jonka kirjoja olen lukenut.

”Matkustuslupa”. Sekö se oli? Sekö se oli, se joka katkaisi reader´s blockin, umpikujan, jossa mikään kirja, johon tartuin, ei tuntunut miltään, ei herättänyt kiinnostusta, ei herättänyt mielenkiintoa eikä uteliaisuutta? Kai se se oli. Mia Kankimäki on minulle kirjailija, joka innostaa ja rohkaisee.

Sitten kirjastoon

Sitten se alkoi. Menin heti kirjastoon ja täytin kassini

a) kirjoilla joita heti tarvitsin (Krakova-kirjoja koska olin kohta lähdössä sinne  listallani ei kyllä ole kuin yksi, kolme siis puuttuu; dandykirjan, koska valmistelin artikkelia miestenpuvun historiasta)

ja

b) kirjoilla, jotka liittyivät kiinnostaviin asioihin ja ihmisiin (Jansson-kirja, koska ystäväni kirjoitti gradunsa Tove Janssonin pikkuotuksista; Tapio Koivukarin romaani, koska kuuntelin hänen haastattelunsa ja mukavankuuloista murteenkieltään Turun kirjamessuilla; jne).

Usein valitsen kyllä kassillisen kirjoja, joissa on hieno kansikuva. Tai kirjoja, joilla on hauska nimi (kuten on alla olevassa listassa sen viimeiset). Tai sitten esim. hyllystä K joka viides romaani. Näin saa käsiinsä vaikka mitä mistä

Paronitar Bertha Sophie Felicitas von Suttner, Aseet pois! (1889). Mainio epookkikäännös Alli Nissisen1895. Hämmästyttävää miten paljon suomi on uudistunut 100 vuodessa.
Paronitar Bertha Sophie Felicitas von Suttner, Aseet pois! (1889). Mainio epookkikäännös Alli Nissisen1895. Hämmästyttävää miten paljon suomi on uudistunut 100 vuodessa.

ei tiennyt mitään. Kuten sanottu: Jos tekee vain asioita joita aina tekee, niin sitä tekee vain asioita, joita tekee aina. ja se ei ole kiinnostavaa se.

Aloin lukea. Luin ja luin. Luin ja luin. Tiedän nyt miltä kuivahtaneesta huonekasvista tuntuu. Sitä en tiedä kaipaako kiinanruusu kovassa kokkareessa kyhjöttäessään enää vettä. Minä en enää kaivannut lukemista. Se oli surkeaa. Se oli poissa, menetetty.

Vaan eipä ollutkaan. Sitten hain toisen kassillisen, ja taas ja taas. Rakastan kirjastoja.

Lukuvuosi 2019 (lihavoiduista pidin paljon):

  1. Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin. (2018)
  2. Kristina Rotkirch & Elena Hirn, Pietarin helmet. Tietos ja tarinoita. (2013)
  3. Riikka Forström, Yön valtakunta. (2012)
  4. Pia Ingström, Äitiä ikävä. Kirjoista, Beckiksestä, Istanbulista ja Karjalasta. (2010)
  5. Boel Westin, Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä. (2014/2008)
  6. Tapio Koivukari, Luodetuulen maa. (2002)
  7. Jules Barbey d´Aurevilly, Dandyismistä ja George Brummelista. (2009/1845)
  8. Päivi Erola, Puola. Itämeren rannoilta Tatran vuorille. (2007)
  9. Tapani Kärkkäinen, Sankarimatkailijan Krakova. (2007)
  10. V.S. Naipaul, Elämän kuva. (2008/2001)
  11. F.Scott Fitzgerald, Kultahattu. (1974/1959)
  12. Marcello Fois, Sumu. (2002/1999)
  13. Anita Shrive, Silloin kerran. (2003/2001)
  14. Tiina Seppä, Kohtaamisia mennen kanssa. Tutkimus kansanrunousaineistojen synnystä ja myöhemmistä tulkinnoista. (2015)
  15. Heidi Liehu, Rakkaus Pariisissa. (2000)
  16. Anita Sihvola, Päivät Marienbadissa. (2018)

    Haastattelin japanilaista taiteilijaa ja kysyin onko ´ikigai´ kaikille tuttu. Elämänvoima, jonka ansiosta jaksaa nousta aamulla.
    Japanilaisille tuttu on ikigai. Elämänvoima, jonka ansiosta jaksaa nousta aamulla. Miksi sitä meillä sanotaan..?
  17. Franz Kafka, Novelleja. (1977/1909)
  18. Joel Haahtela, Perhoskerääjä. (2006)
  19. Ken Mogi, Löydä oma ikigai. Japanilainen tie elämän voimaan. (2018/2017)
  20. Joel Haahtela. Mistä maailmat alkavat. (2017)
  21. Muriel Barbery, Kulinaristin kuolema. (2011)
  22. Juha Hurme, Hullu. (2012)
  23. Joel Haahtela, Traumbach. (2012)
  24. Martti Lintunen, Kaiken maailman vesillä. (1992)
  25. André Breton, Nadja. (2007/1928)
  26. Care Santos, Suklaanmaku. (2016/2014)
  27. Judith Schalansky, Kirahvin kaula. (2015/2011)
  28. Mirja Karna, Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä. (2015)
  29. Jesse Burton, Muusa. (2018/2016)
  30. Erlend Loe & Kim Hiorthøy, Maria & José. (2002/1994)
  31. María Cecilia Barbetta, Muodistamo Los Milagros.
    Satsista, jossa kansikuva oli valintaperuste. Nuoresta tulee taiteilija. Tie on pitkä, mutta visio on selvillä. "Pian hän alkaisi maalata ja silloin maailma olisi niin kuin sen piti. Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leijui jo niiden tuoksu.”
    Joel Haahtela, Mistä maailmat alkavat. Satsista, jossa kansikuva oli valintaperuste. Nuoresta tulee taiteilija. Tie on pitkä, mutta visio on selvillä. ”Pian hän alkaisi maalata ja silloin maailma olisi niin kuin sen piti. Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leijui jo niiden tuoksu.”

    (2010/2008)

  32. Erlend Loe, Muleum. (2008/2007)
  33. Yoko Ogawa, Professori ja taloudenhoitaja. (2016/2003)
  34. Claes Andersson, Oton elämä. Aikalaisromaani. (2011)
  35. Alexandra Coelho Ahndoril, Tyko Brahen taivas. (2007/1945)
  36. Jean Echenoz, Minä lähden. (2001/1999)
  37. Peter Sandström, Laudatur. (2016)
  38. Joel Haahtela, Elena (2003)
  39. Claes Andersson . Hiljaiseloa Meilahdessa. Oton elämä 2. (2016)
  40. Göran Schildt, Epäilyn lahja. Hajamietteitä Jumalan kuolemasta ja eräästä kadonneesta isästä. (2000)
  41. Heinrich Heine, Firenzen öitä. (2006/1830)
  42. Anton Tsehov, Lokki. Vanja-eno. Kolme sisarta. Kirsikkapuutarha. (1999/1896, 1899, 1901, 1904)
  43. Charles Baudelaire, Pariisin ikävä. (1963/1863)
  44. Hanna Elomaa, Idylliä etsimässä. Identifikaatiot ja itseymmärrys tammisaarelaisessa sivistyneistöperheessä 1880-luvulta 1930-luvulle. (2006)
  45. Meri Kuusisto, Vuosi tavaratalossa. (2018)
  46. Hermolepuutusta. August Pyöniityn ajatuksia. Esipuhe Juha Hurme. Toim. Johanna Lehto-Vahtera. (2018/1900-l alku)
  47. Willy Barras, Lapsen ruumis puhuu vanhempien historiasta. (2009/2008)
  48. Gilles Germain, Palatsi Moikan rannalla (1991/1988)
  49. Heikki Kännö, Sömnö. (2018)
  50. Jerome K. Jerome, Joutilaita mietteitä. (2007/1886)
  51. Joel Haahtela, Tähtikirkas, lumivalkea. (2013)
  52. Bruce Chatwin, Posliiniparoni. (1990/1988)
  53. Tytti Parras, Pensionaatti. (1984)
  54. David Foenkinos, Yhden elämän muistot. (2013/2004)
  55. Rebecca Solnit, Wanderlut. A History of Walking. (2000)
  56. Frédéric Gros, Kävelyn filosofia. (2015/2009)

    Tua Harno, Ne jotka jäävät. Sinnikkyyden kertomus. Ja ylisukupolvisuuden.Yllättävä, kiusaamaan jäävä loppukäänne.
    Tua Harno, Ne jotka jäävät. Sinnikkyyden kertomus. Ja ylisukupolvisuuden.Yllättävä, kiusaamaan jäävä loppukäänne.
  57. Johan Harstad, Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito. (2007/2005)
  58. Tua Harno, Ne jotka jäävät. (2014/2013)
  59. Takashi Hiraide, Kissavieras. (2016/2011)
  60. Hannu Väisänen, Esi-isät. (2017)
  61. Peter Høeg, Norsunhoitajien lapset. (2011/2010)
  62. Seppo Kimanen, Kamarimusiikin kauneus. (2019)
  63. Maire Heikkinen, Suomalainen tapettikirja. (2009)
  64. Anne B. Ragde, Aion tehdä sinut onnelliseksi. (2013/2011)
  65. Alice Hoffman, Punainen puutarha. (2014/2011)

    Raja-alueet ovat elävää seutua kaikkialla. Läntisessä saaristossa salakuljetuksesta ei kukaan puhu vieläkään, mutta tässä on mainio kirja itärajan bisneksistä.
    Raja-alueet ovat elävää seutua kaikkialla. Läntisessä saaristossa salakuljetuksesta ei kukaan puhu vieläkään, mutta tässä on mainio kirja itärajan bisneksistä.
  66. Janne Nokki, Tulli Karjalassa. Salakuljetusta ja tullivalvontaa Karjalan Kannaksella. (2017)
  67. Jean Echenoz, Pitkä juoksu. (2010/2008)
  68. Mikaela Strömberg, Sophie. (2015)
  69. David Foenkinos, Nainen jonka nimi on Nathalie. (2011/2009)
  70. Helene Hanff, Rakas vanha kirja. (1982/1970)
  71. Katharina Hagena, Omenansiemenen maku. (2009/2008)
  72. Romain Puértolas, Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin. (2016/2015)
  73. Estofiilis! Kirja Virosta ja sen ystävistä. Toim. ja suom. Sanna Immonen & Terhi Pääskylä-Malmström. (2011)
  74. Mikaela Sundström, Alati taivaat. (2000)
  75. Bertha von Suttner, Aseet pois! (2014/1889)

    Hurja jännite! Monologi, jossa toinen osapuoli on vaiti ja ilma sakeana kysymyksiä.
    Jens Christian Gröndahl, Lokakuun hiljaisuus. Hurja jännite! Monologi, jossa toinen osapuoli on vaiti ja ilma sakeana kysymyksiä.
  76. I.C.Voss, Kapteeni Vossin huimapäiset purjehdukset. (2017/1913)
  77. Jens Christian Grøndahl, Lokakuun hiljaisuus. (2002/1996)
  78. Robert Goolrick, Luotettava vaimo. (2011/2009)
  79. Vikas Swarup, Nuoren naisen koetukset. (2013/2013)
  80. Michael Zadoorian, Viimeinen loma. (2017/2009)
  81. Gabrielle Zevin, Tuulisen saaren kirjakauppias. (2014/2014)
  82. Carol Shields, Ruohonvihreää. (2012/1977)
  83. Italo Calvino, Paroni puussa. (1960/1957)
  84. Andrus Kivirähk, Koiranne alkaa kohta kukkia. (2019/2016)
  85. Mitä jokaisen tulee tietää antiikista. Kreikka ja Rooma. Toim Sari Kivistö & Hannu K. Riikonen. (2013)
  86. Titulointia. Piirtäjä-kuvittaja Jorma ”Titu” Tiittanen. ToimTeppo Tiittanen & Hannu Teider. (2019)
  87. Jim Dodge, Fup. (2004/1989)
  88. Apostolos Doxiadis, Petris-setä ja Goldbachin hypoteesi. (2004/1992)

    Péter Gárdos, 117 kirjettä. Sitä luulis, että puolison etsimisen tarina on imelää, vaan ei ole, päinvastoin.
    Péter Gárdos, 117 kirjettä. Sitä luulis, että puolison etsimisen tarina on imelää, vaan ei ole, päinvastoin.
  89. Riitta Konttinen, Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa. (2017)
  90. Péter Gárdos, 117 kirjettä. (2016/2015)
  91. Carlos María Domínguez, Paperitalo. (2006/2002)
  92. Jean-Paul Didierlaurent, Lukija aamujunassa. (2015/2014)

 

Lukuvuosi 2020 alkaa:

  1. Pirjo Hämäläinen, Kuolleen miehen morsian. (2019). Hämäläisen ensimmäinen, ainoa, postuumi ja läppäriltä post mortem löytynyt romaani onkin sitten sellainen, että täytyy pitää vähän taukoa ennen kuin pystyy jatkamaan. Lukemisia.20200106_190305

 

 

 

 

 

 

Ja tässä lopuksi vielä linkki, jossa selostetaan miten pääsee pois luku-umpikujasta, ”Reader´s Blockista”. Pitääkin kirjoittaa aiheesta itse. Ei nimittäin ole ihan kuvatun kaltaisen helppoa palauttaa lukemisasetukset. Epäilen, ettei kirjoittaja ole oikeesti ollut luku-umpikujassa.

https://www.mentalfloss.com/article/562195/tips-for-overcoming-readers-block

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s