Viisitoista säveltäjää. Nais-.

Women in Music -”Ladies and ladies”

Alberto Kusalananda Alcozer, piano
Sibelius-museo, Turku 6. elokuuta 2018

Alberto Kusalananda Alcozer. Sibmuseo 6.8.18

Kannattaa nousta ja lähteä, vaikka ei jaksaisi: Jo liikkeelle lähtö tekee hyvää.

Konsertin odottelun tunnelma on hauska ja jännittävä. Sibelius-museossa myös vähän outo keskeneräisiltä näyttävien betoniseinien keskellä.

Tietenkin tahdoin kuulla konsertin, joka on koottu yksinomaan naisten säveltämästä musiikista. En kyllä tiedä mitä on tulossa.

Montako osaan edes nimetä? Kaija Saariaho. Clara Schumann. Jovanka Tr…. (nyt pitää tarkistaa) Trbjevic. Hildegard von Bingen. Alma Mahler (paitsi ei, jos mies olisi saanut määrätä, eikä hän enää säveltänytkään kun oltiin naimisissa, koska mies ja miehen ura oli herra Mahlerista tärkeämpää – se ahdistaa niin, että en just nyt halua ajatella – mutta ei sekään ukko saanut tehtyä tekemättömäksi, jo sävellettyä pyyhittyä pois).

Ohjelmalehtisessä on pitkä lista nimiä. Viidestätoista vain kaksi tuttua – nimeä, nimittäin. Miten tämä on mahdollista..! Ärtymys, haluaisin että tiedän. MITÄ? Tarkoittaako tämä että kuuntelen näin jyrkästi sukupuolittunutta musiikkia? Näin se on. Konserttien ohjelmisto on miesvoittoista. Toisaalta sillä ei ole väliä, musiikki on tärkein. Mutta miksi siis en kuitenkaan kuule filharmonian konsertissa Lili Boulangeria?

Mutta pahin oli edessä. Vasta kohdassa neljä (Clara Wieck-Schumann) pystyn kuuntelemaan tai edes kuulemaan mitä soitettiin, koska sitä ennen jouduin ennen kokemattoman, oudon, epämiellyttävän ajatuksen hämmentämäksi.

Maddalena Casulanan luutulle säveltämät madrigaalit, moniääniset maalliset laulut renessanssiajalta 1500-luvulla, Alberto Alcozer soitti kuivakkaan mekaanisesti. Siltä minusta kuulosti. Mieleen tuli vuorovaikutusketju säveltäjä-nuotinnos-muusikko-instrumentti. Silloin Se Ajatus suisti vastaanottokykyni sameaan liikkumattoman veden umpilammikkoon. Tätä on vaikeaa kirjoittaa (koska joku saattaa lukea, mutta juuri siksi joku saattaa miettiä samaa, eli antaa mennä..). En tiennyt, että minusta voi kummuta sellainen ajatus. Tässä se tulee: ”Miltä miehestä tuntuu soittaa naisten sävellyksiä, naisten valta yllään”.

Siis oikeesti… En käsitä, että minun aivoni, joissa ei sukupuoleen perustuvaa lähtökohtaisuuden ajatusmallia tietääkseni ole, pystyvät tuottamaan tuollaisen ajatuksen.  Hätäännyin ja ajattelin että poistun ensi tilassa paikalta, järkytyin ajatustani – ei, vaan miellettä.

Olin jostain sedimenttien hapettomuudesta esiin syöksyneestä ajatuksestani pahalla mielellä konsertin jälkeen koko illan, seuraavan päivänkin. Kuva itsestäni joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.

En koskaan, en yhtään ainoaa kertaa ole havainnut mokomaa ajatusta, kun pianoa on soittanut nainen ja nuottitelineellä jonkun miehen kirjoittamia nuotteja.

Annoin itselleni tiukat käskyt lopettaa tuo ja siirtyä kuuntelemaan. Musiikki rauhoittaa, onneksi sitä nyt riitti.

* * *

Alberto Alcozer on pianisti, säveltäjä ja opettaja, joka oli musiikin historiaa tutkiessaan ihmetellyt naisten harvalukuisuutta säveltäjinä ja kiinnostunut kun heitä löysi. Siinä konsertin synnyn tausta.

Naissäveltäjä on musiikin historiassa lähes sama kuin unohdettu säveltäjä. Turhaan tuuttiin ovat unohtuneet! Toivon heidät esiin. Suomessa vanhan musiikin yhtye Ombra Sonora esittää barokin ajan naisten tekemää musiikkia. Nuoret naiset kieltäytyvät taustapaikoista uuden kansanmusiikin ammattilaisina.  Näen tämän normaaliuden ajan alkuna.

Alberto Kusalananda Alcozer on buddhalaismunkki.  Vaikuttiko se musiikin johonkin? Hän saapui pää ajeltuna, riisui punaisen sahramin värisen vaatteensa eturiville. Sen alla oli samanväriset t-paita ja housut. Hän tervehti kumartamalla kämmenet yhteen painettuina ja hymyili. No ei vaikuttanut, mutta mistä minä toisaalta tiedän.

Mutta ainakin hänen tavassaan soittaa, tavassaan istua ja olla oli jotain levollisen rentoa. Hän tuntui lepäävän soitossa, valtava piano kasvoi sormista suureksi äänen puuksi. Se rauhallisuus ja jännitteisyys ilman jännittämistä levisi saliin.

Alcozeria luonnehditaan herkäksi tulkitsijaksi, mitä hän olikin. Cécile Chaminaden etydimäinen Thème varié oli helisevä, juoksevainen. Herkkyyttä on soittaa intohimoisesti ja voimakkaasti. Alcozer soitti riemuiten.

Välillä hän soitti, minun korviini, suorittaen, kuin luentona konsertin teemasta. Ja mitä ajattelinkaan?  Että pitää lukea buddhalaisuudesta – ja intohimosta. Suuri levollisuus ei sovi kaikkeen esittämiseen, pyöristikö Buddha välillä energioita?  May Aufderheiden kaksi hilpeää ragtimeä menivät kyllä ragtime-junallaan reipasta vauhtia. Viimeisellä lyönnillä lensivät pianistin silmälasit jonnekin kauas! Semmoista en ole ennen nähnytkään. No, kerran viulun jousi eli roka lensi ennen ratkaisevaa loppusäveltä keskelle yleisöä Schubert-konsertissa Turun linnassa. Forelli-kvintetto lipesi kuin sätkivä kala käsistä. Mutta kaikkia nauratti.

Germaine Tailleferren harpulle säveltämä Sonata per arpa kutsui tanssimaan. Mielenkiintoista, inspiroivaa musiikkia.

Lili Boulangerin pieni kappale  D´un jardin clair oli tuttu, tuttu. Ihastuttavaa puutarhassakäyntimusiikkia  – on Ylen jonkin kulttuuriohjelman tunnusmusiikki. Johdattelua sisälle vehreästä portista, gladiolusten ohi kohti iiristen reunustamaa lampea. – Youtubessa on Boulangerin samanhenkinen, mutta synkkää menoa kuljettava D´Un soir triste vuodelta 1918. Ensimmäinen maailmansota – uuden modernin ajan, tieteen ja taiteen avartumisen jälkeen verenhimoisen sotaan yllyttämisen ja propagandan ärsyttämänä teolliseen sotaan räjähtänyt Eurooppa. Mielettömäksi osoittautunut ihmislaji. Näin sitä kuulee.

Konsertin listassa ainoa elossa oleva säveltäjä on yhdysvaltalainen Elaine Fine. Tishri-sävellyksen nimi tarkoittaa ensimmäistä kuukautta juutalaisessa kalenterissa. Sulaa musiikkia korville, jännittävä rytminen kartta. Ensimmäinen – olisin kuullut mielelläni lisäosia.

Youtubessa onneksi on lisää kuunneltavaa. Ei näitä muuten kuule missään, vaikka monta syytä olisi. Jäljelle jäi vain kysymys: Missä muualla näitä soitetaan, esitetään? Onko näitä nuottivihoissa? Sukupuoleen on niin totuttu, että sitä ei enää huomata, että keskinkertaisempikin mies- valitaan ohjelmistoon ennen loistavaa nais-. Vai kuinka?

Kulttuuri ajattelee minussa.

En havainnut nuoteissa sukupuolieroja. Enkä tiedä mitä ne edes olisivat. Musiikki on musiikkia, kuten olin ajatellutkin. Mutta se pitää ajatella.

 

Ohjelma:

1.Maddalena Casulana (n. 1544-n.1590):  Vaghi amorosi augelli – O notte ocielo o mare (Madrigali quattro voces – II libro, 1570)

2. Elisabeth de la Guère (1666-1729): Allemanda – Sarabanda – Giga – Ciaccona (Suite in la minore, 1687)

3. Maria Anna Martinez (1744-1812): Sonata in la maggiore (1765)

4. Clara Wieck-Schumann (1819-1896): Scherzo, op. 14 (1845)

5. Amy Beach (1867-1944): Dreaming, op, 15,3 (1892)

* * *

6. Cécile Chaminade (1857-1944): Thème varié, op. 89 (1898)

7. May Aufderheide (1888-1972): Dusty & Buzzer Rags (1908-09)

8. Mél Bonis (1858-1937): Phoebé, op. 30 ( 1909)

9. Helena Stone Torgerson (1877-1941): The Squirrel (1915)

10. Lili Boulanger  (1893-1918): D´un jardin clair (1918)

* * *

11. Elisabetta de Gambarini (1731-1765): Minuet et tambourin. Lessons, op. 2 (1750)

12. Fanny Mendelssohn-Hensel (1805-1847): Lieder, op. 8,1 (1828)

13. Valborg Aulin (1860-1928): Romanza (1884)

14. Germaine Tailleferre (1892-1983): Sonata per arpa (1957)

15. Elaine Fine (1959-): 12. Tishri.  – Preludes 5775 (2014)

 

http://www.sibeliusmuseum.fi/fi/

https://www.youtube.com/channel/UC6DML45zsCjYQA9Pf4yIsyA

 

Kuva: Taina Saarinen