Piirrä itsesi kyklooppina

Keskiviikkona 14. huhtikuuta 2021. Tehtäväkirjan Elämäni vuosi tehtävä n:o 82. ”Piirrä itsesi kyklooppina”.

Homeroksen kykloopit ovat vahvoja jättiläisiä, eivät kovin helläkätisiä. Niillä on yksi silmä keskellä otsaa.

Odysseuksen harharetkissä ihailin Kirkeä.

Kirke teki mitä itse tahtoi. Hän ei epäröinyt, ei pelännyt mitään eikä ketään ja hänellä oli Odysseuksen laivastoa suuremmat voimat. Ei fyysiset, vaan henkiset. Ja hänen täytyi olla kaikin tavoin fiksu ja ihana, koska Odysseus lumoutui hänestä niin, että unohtui muut menonsa.

PAPERILLA

Kerro minulle, Runotar, älykkäästä miehestä joka harhaili kauan hävitettyään Troian pyhän kaupungin, joka näki monien kansain asuinsijat ja tutustuin ihmisten tapoihin, joka merellä koki monet vaivat taistellessaan henkensä edestä ja yrittäessään johtaa miehensä kotiin.” (Odysseia, suom. Pentti Saarikoski, s. 25)

Rakastuin kirjan aloituslauseeseen.

Pentti Saarikosken osittain melko vapaasti suomentama Odysseia ilmestyi vuonna 1972, jolloin sain sen joululahjaksi. Kirja oli toivelistallani ykkösenä.

Olin seurannut televisiossa esitettyä Odysseuksen harharetkiä varjonukketeatterina, täydellisesti uppoutuen. Peloton ja itsevarma Kirke voitti mieleni täysin, Penelopea kummastelin – miksei hän vain komenna häntä kärkkyviä vieraita äijiä pois omasta kodistaan? Skyllä ja Kharybdis olivat niin hirveitä, että en pystynyt oikein käsittelemään niiden kaikkivahvuutta ja hirviömäisyyttä, en vaikka ne olivat sanoja paperilla.

Tuolloin aloin vielä tietämättäni tahtoa Kreikkaan, jonne matka toteutui seuraavan vuosikymmenen vaihduttua.

Saarikosken Odysseia-suomennoksen upea kansipaperi.

TELEVISIOSSA

Italialaisen draamasarjan samoista Odysseuksen harharetkistä näimme senkin 70-luvun alkupuolella ja myös se oli lumoava.

Tv-sarjan päähenkilöt, Odysseus ja Penelope, Bekim Fehmiu ja Irene Papas.

Kreikkalainen Irene Papas oli upea Penelope, ylväs roolissaan, ei mikään hiljainen pikku emäntä. Ihmettelin kuitenkin edelleen mikä sai hänet tuskittelemaan atriumissa talon laskuun syövät ja juovat miehet, jotka kärkkyivät Penelopesta puolisoa itselleen. Tilanne muistuttaa häivähdyksen verran Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Jukolan poikien yhteistä kosioretkeä Männistön Venlan luokse (pyörittelen silmiäni).

Itse Odysseus, jota esitti jugoslavialainen Bekim Fehmiu, oli niin komea kuin teini-ikäinen vain saattoi toivoa. Samson Burken esittämä kyklooppi Polyfemos on jäänyt kauheudessaan taatusti monille katsojille mieleen.


Sarjan ohjasivat Franco Rossi ja Piero Schivazappa. Kahdeksanosainen sarja Odysseia (Le Avventure di Ulisse) tuli torstai-iltaisin syksyllä 1973 ja uusittiin ainakin 1982. Silloin en tosin enää ideologisista syistä katsonut televisiota.

POLYFEMOS, KYKLOOPPI

”Kyklooppi, halusit tietää minun kuuluisan nimeni? Minä sanon sen sinulle mutta sitten saat antaa vieraslahjan jonka lupasit. Nimeni on Ei Kukaan. Sillä nimellä kutsuvat minua äiti ja isä ja ystäväni.”

Mutta hän vastasi: ”Annan sinulle sellaisen lahjan että syön sinut viimeiseksi, sitten kun olen syönyt toiset.”

Hän horjahti ja kaatui pitkin pituuttaan, ja me näimme vain paksun niskan kun uni nujersi ja tainnutti hänet; viini ja ihmislihan kimpaleet pärskyivät kurkusta kun humala pani hänet oksentamaan. Minä otin tukin ja työnsin sen tuhkiin kuumentumaan, ja puhuin miehille rohkaisevasti ettei kukaan peloissaan pettäisi.” (Odysseia, s. 124)

Odysseus jäljellä olevine miehineen selvisi ja pääsi pälkähän luolasta Odysseuksen kylmähermoisen strategisen ajattelun ansiosta. Polyfemoksen isä oli meren jumala Poseidon. Opetus: meren jumalien kanssa on oltava varuillaan ja valmistautunut.

JA MIKSI MINÄ OLISIN KYKLOOPPI eli päivän tehtävä n:o 82 Elämäni vuosi -kirjassa

Miksi minä olisin Polyfemos? EI aavistustakaan. Mutta ikänäön heikentämissä silmissäni on ehkä enää vain puolet harvinaisen tarkasta ja pitkälle kantavasta alkuperäisestä näkökyvystä.

On helpompaa, että on kaksi kuin yksi silmää. Kun joku on ”yksisilmäinen”, hän ei sitten kuitenkaan edes ole Polyfemoksen ja Poseidonin sukukuntaa, vaan henkilö, joka ei halua tai osaa tarkastella asiaa kuin yhdestä näkökulmasta. Ei, sellainen ei ole hyvä kenenkään olla.