Acúcar por su visita

Confitería-bonbonería Daver on leivonnaisparatiisi Rondan kauniissa kaupungissa Málagassa, joka avasi ovensa vuonna 1942. Ronda sijaitsee aivan eteläisessä Espanjassa: sieltä kiitää tie suoraan Gibraltarin salmea kohti.

Notkuvien vitriinien leivonnaiset perustuvat Rondan alueen makuihin, aineksiin ja resepteihin, ja alueen perinteisiin, toisin sanoen naapuruston isoäitien keittokirjojen runsaaseen tarjontaan. Paikkaa pyörittää jo kolmas sukupolvi, eikä konditorinen käsityötaito ole herennyt.

Daver lupaa sanoinkuvaamattomia tuntemuksia, ja miksi en uskoisi sitä vaikka en ole confitería-bonboneríassa käynyt. Sen sijaan sain Málagan-tuliaisena yksittäispakattuja annossokereita, joiden niiden sisältämä tieto on runsaampaa kuin sokerinsyöjä äkkiä arvaa.

Tradición. Pasión. Y mucho dulce

Daverin puodin leivonnaiset ovat ehdottoman tuoreita ja kaikki valmistetaan käsin. Espanjassa ei tosin taida olla kolkkaa, jossa olisi niin vähän asukkaita ja kahvilla kävijöitä, että olisi turvauduttava einesleivonnaisiin ja paistopisteen massapullaan.

Daverin leipomon puolella tehdään taidetta. (kuva Daverin kotisivuilta)

Daver myös toimittaa leipomuksiansa kaikkialle Espanjaan ja myös naapurimaahan Portugaliin. Pitäisikö kokeilla voisiko herkkulähetyksen saada Suomeen?

Daverin tunnuslause kuuluu: ”Tradición. Pasión. Y mucho dulce”. Perinne. Intohimoa. ja paljon makeaa. Siinä sitä sitten onkin.

Daverin verkkosivulla on tuotekuvastossa vaikka ja mitä: valkoisella ruusulla koristettu suklaakorkokenkä, 18 euroa pari, saman hintainen on suklainen ballerinakenkä. Punainen ylellinen iltalaukku – punaisella sokerikiilteellä kuorrutettua maitosuklaata, 28 e. Kun on verkkosivut, esittely käy helpommin kuin pienessä annossokeripakkauksessa.

Unohda lasikenkä! Tuhkimo saa valita. (kuva Daverin kotisivuilta)

Suklaalohkoja, agotado, jotka pursuavat pähkinöitä, saa yksittäin tai lajitelmina. On kuivakakkuja, kuorrutettuja kakkuja ja pikkuleipiä, munkkeja vai mitä ne embanadillas onkaan.  Tohvelin muotoisia manaza-lehtitaikinapiiraita, joiden päällä on ohuelti siivutettuna omenaa. Eikä läheskään ollut tässä. Kiemuraisia pasteijoita, makeita. Vehnäleipää. Ja leipää, jossa on 50 prosenttia mantelinpaloja! Tai mantelia, jossa on seassa leipää?

Ja äärettömän kauniita ihan vain leivoksia, maestros artesanos, jotka pursuavat tuoreita marjoja ja hedelmän paloja.

Jo yksin Daverin takia on päästävä käymään Rondassa. (kuva Daverin kotisivuilta)

Daverin leivonnaisparatiisi on avoinna 9–19, osoite on Lod Remedios, 6, kauniissa Rondan kaupungissa, ja toinen on osoitteessa Espinel, 58.

Sokeri sugar Zucker sahar cukrus azúcar socker cukr cukor sukker sucre…

Otin ensimmäisen kerran yksittäispakatun annossokeripakkauksen talteen kesäkuussa 1977 Manchesterin rautatieaseman kahvilasta. Join paljon teetä, enkä käyttänyt sokeria. Kun sokeri aina kuitenkin saapui lautasella pöytään, otin sen mukaan. Varsinainen kerääminen alkoi seuraavana vuonna, silloinkin interraililla.

Café Borràs, osoitteessa Calle Juan de Loaysa, 24, Sevilla. Borràsilla on oma kahvi, jonka nimi on, no, Café Borràs. Kahvilan oma, yhdeksängrammainen sokeripakkaus on ulkonäöltään kuin minikokoinen kahvipussi, sen havunvihreällä pohjalla on samat kultaiset nauhat kuin kartonkirasiassa. Neljänneskilo Borràsin kahvia maksaa 1,89 euroa, mutta hinta ei selviä sokeripakkauksesta, vaan taaskin kahvilan verkkosivuilta.

Borrásin sokeripakkaus jäljittelee Borrásin kahvipakkausta. Santa Cristinan pakkauksen paperi on halpaa laatua, ja siis pehmeää, mikä ei ymmärrettävästi kahvilassa sokerinsa syöjää haittaa.

Pyhimys ja papu

Santa Cristina – kahvila, jonka motto on ”el gusto por lo nuestro”, ”Maku meille!”. Kahvilan mainosta kantavassa annossokeripötkössä on punaisella ja kullalla painettu kuva. Kuvassa on kiiltävähiuksinen naishahmo, varmastikin itse Cristina. Kuvan yksityiskohdat näkyvät paremmin verkkosivuilta: kuvan nainen pitelee kädessään savuavia kahvipapuja – tai sitten kyseessä on pikkiriikkisiä kahvikuppeja. Pyhä Cristina on persialainen pyhimys, joka eli 600-luvulla ihmisenä. Cristina oli raa´an väkivallan uhri, tyttö, jonka isä hakkasi kuoliaaksi, ja siksi hänestä on tehty pyhimys. Kristinuskossa väkivaltainen kuolema lasketaan ansioksi. Cristina aikoi nunnaksi (eli todennäköisesti ei halunnut naimisiin, rouvaksi, emännäksi, vaan oppia lukemaan ja kirjoittamaan). Toisaalta voi sokeri-Cristina olla joku muukin, eräskin mahdollinen pyhä kaima on 1300-luvulta, Cristinoja riittää.

Central-kahvilan annossokeripakkaus on sekava, mutta oleellinen käy ilmi.

Café Central Málaga – mennyttä

Osoite: Plaza de la Constitución, 11, Málaga. Omistaja E. Larhaz. Tämän selvittää annossokeripakkaus. Ja sen, että pötkössä on sokeria 8 grammaa, varsin keskimääräinen määrä siis.

Pakkauksen etupuolta kiertää tiilenpunainen paksu kehysviiva ja sen sisällä sekava suttu. Verkossa näen, että kyse on pavuista raskaista kahviköynnöksestä, joka kiertää vaaleaa puuta. Koska kuviot ovat yksityiskohtaisia ja piirretty koholle, arvaan että puu on lehmusta, jota on helppoa veistää.  Kahvi ei kuitenkaan ole mikään köynnös, vaan tukeva pensas, joten ehkä se on kuvassa vain koristeellisuuden takia.

Central-kahvila on vuonna 2022 jo suljettu pysyvästi, se käy selväksi kotisivuilta. Mikään ei ole ikuista. Anu, joka on tämän esittelyn sokereitten lähettäjä, on perheineen käynyt Café Centralissa vuosia sitten. Pakkaustuliaisen matka osaksi kokoelmaani kesti, mutta se ei haittaa.

Kahvila möi papuja neljänneskilon pusseissa (5,90 e). Nimikkokahvi oli ”elegantti Brasilian ja Columbian laatua, maku on suklaisen pehmeä”. Laatuja oli monta: Ruandasta, Burundista, Etiopiasta – joita harvemmin Suomessa on tarjolla. Kahvilan valikoimissa oli myös pressopannu ja nyt niin trendikästä kupillinen kerrallaan suodatettavan kahvin tekniikkaa eli suodatinteline.

Central järjesti myös kahvinmaisteluiltoja.

Mistä tulikin mieleeni, että sellaiselle olen kerran osallistunut. Ei Málagassa, vaan Turussa. Lukupiirimme sai kutsun ja tokipa menimme. No. Seuraavana yönä lukupiirin faceryhmä naputti konetta aamuun saakka. Illan mittaan nautittu kofeiini piti hereillä ja jutut olivat kofeiinihuuruisia., ja aamuyöllä päätimme, ettemme koskaan, koskaan enää osallistu kahvinmaisteluun, illalla ainakaan.

Yksittäispakattuja annossokereita on kokoelmassani noin 100 maasta. Kappalemäärää en tiedä, edes tuhannen tarkkuudella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s