Paperi, kynä, silmä, käsi ja 2 h

Taidekoulun aloittajilla oli ostettuna ohjeitten mukaiset, parhaat paperit. 300-grammaista Fabriano Artisticaa tai 200-grammaista Lanavanquardia, ”Yupoa”. Ensimmäisellä oppitunnilla otettiin heti esille kallein, yli kymmenen markkaa arkki. Se oli silloin, kun kaikki muukin maksettiin meillä markoilla.

Ja sitten: ”Revi se”.

Se oli järkytys. Korvat tarkensi kuulinko oikein, kädet jäätyi pöydälle. Mutta joo, revi. ”Mä siis itkin sinä iltana”.

Tämän kertoi nuori kuvataitelija myöhemmin, tuosta koulusta valmistuneitten näyttelyssä. Se oli vähillä rahoilla ostettu, paras, kaunis, ihana paperi. ”Se oli niin kallista, etten melkein uskaltanut ostaa sitä.”

Ja sitten opettaja sanoi – kun viimeinenkin oli riipinyt arkkinsa suikaleiksi – että se on vain paperia. Että se on revittynäkin yhtä paljon ja vain paperia. Se. On. Vain. Paperia. Älä kunnioita paperia liikaa, tai alat pelätä sitä. Ja että se hetki tulee kyllä, on hyvä varautua.

20200120_175643

Tuosta on 35 vuotta, ja mietin sitä toisinaan.

Olin äskettäin taas croquis-illassa. En käytä kallista, vaan piirtämiselleni sopivaa ja riittävää paperia. Tussille sileää tulostuspaperia, lyijykynille karkeampaa ja huokoisempaa, joita lehtiöitä ostan varastoon. Aikoihin en ole ottanut akvarelleja esille, mutta niille on oma paperinsa. Kun piirrän, paperi on vitivalkoista.

Croquis´ssa piirretään elävää mallia, ja joku katsoo kelloa. Malli asettuu asentoonsa, pehmustaa ehkä polvenalusen, ja me piirrämme minuutin, kolme, puolitoista. Malli vaihtaa asentoa ja taas piirretään. Croquis´ssa ei ole aikaa miettiä, ei paperia, ei jälkeä, ei tyyliä. Sitä vain hengittää ja katsoo ja kuljettaa kynää. Kaksi tuntia.

Tavoitteena ei ole jäljentää todellisuutta, piirtää näköistä. Olennaista on vain hahmo, mallin asento, olemuksen luonne, se mikä tekee asennosta tietynlaisen. Tahti on melkoinen, ja sekin on osa harjoitusta. Croquis´ssa harjoitetaan silmän ja käden yhteistyötä. Se vahvistaa katsomisen ja näkemisen taitoja. Hahmopiirustus tarkoittaa kai ylipäätään mallista piirtämistä, ja siitä tässäkin on kysymys. Sillä erotuksella vain, ettei yksityiskohtia hiota eikä niihin mitenkään keskitytä. Ei ehdikään, kun aikaa on niukasti.

20200120_175558

Nopea hahmottelu on rentouttavaa. Intensiivinen keskittyminen pakottaa luopumaan muusta ympäristöstä hetkeksi ja se tekee hyvää. Vaikeaakin se on, mutta ei se haittaa. Vieressa istuva käytti jotain vesiväriä! Myöhemmin tajusin, että hän on ammattilainen, kuvataiteilija. Liian helppo tekeminen ei kehitä havainnointi- eikä hahmonpiirtämisen taitoa.

Kai tässäkin on 60-40-suhde hyvä (tai 40-60, prosentteja siis). Toinen puoli helppoa, toinen vaikeaa. Sillä tavalla kehittyy, oppii, edistyy. Tulee aikaansaapa, taitava olo. Jos on liian helppoa, väsyn ja menetän mielenkiintoni, mutta myös jos on pelkästään liian vaikeaa. Niin se on.

 

Tein kahdessa tunnissa 35 piirustusta. Ajatus on siellä missä katse on, poissa muusta, poissa itsestä, ei edes omassa kädessä. Käsi seuraa katsetta. Katse piirtää, katse on kynä. Heti jos alkaa ”yrittää”, viivasta tulee jäykkä ja eloton.

Jälkeenpäin on uupunut, mutta virkistynyt.

Ranskan sana croquis tarkoittaa luonnosta, hahmotelmaa, verbi ´croquer´  luonnostelua ja hahmottelua. Heh, tosin myös narskumista ja nakertelua.

Valkoinen puhdas sivu on kauneimpia asioita mitä tiedän. Puhdas paperi on kauniimpi kuin piirrokseni, mutta sivuutan sen, valitsen välinpitämättömyyden. Siirrän jotenkin ajatukseni pois paperin kauneudesta ja piirrän. Aina se ei ole helppoa. Se on helpompaa, kun on joku, joka kehottaa aloittamaan, ”alkaa nyt”, ja lopettamaan. Se, jolla on kello. Suunnittelu, piirtämisen ulkoinen on pois itseltä, ja itsellä on vain paperi, kynä ja silmä.

20200120_175629

Toisinaan ei piirtämisestä tahdo tulla mitään. Ajatus ei suostu tulemaan Galleria B:hen, sen ruutulattiaiseen, ystävälliseen, rauhalliseen kammioon, vaan harhailee levottomana ja toisinaan ahdistuneenakin kaduilla, ympäri isoa kivitalojen korttelia. Se ei kuitenkaan johdu paperista ai sen pelosta, vaan useimmiten huolista. Mutta piirrän silloinkin, pakotan. Ajattelen että juuri silloin neurologinen järjestelmäni tarvitseekin keskittymistä itsen ulkopuoliseen.

Ryhmässä, joka istun kaksi tuntia hiljaa piirtämässä, ei valkoisen paperin kammosta ole tietoakaan. Kotona saan harvemmin irtauduttua tekemättömyyteen, jota tunnin, kahden piirtäminen vaatii. Pelkoja minulla on, mutta ei tällaista. Se on vain paperi, kynä, käsi, silmä ja aikaa.

20200120_175031

B-Galleria, Aninkaistenkatu 5, Turku  *  http://bgalleria.net/

Turun Kirjakahvilan croquis-illat. Kuukauden viimeinen keskiviikko klo 18.15. https://www.facebook.com/events/602380433932867/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s